Taideyliopiston maisterinäyttelyssä on ennätysmäärä kuvataiteilijoita, 51. HS-kriitikot Harri Mäcklin ja Timo Valjakka kiersivät moniin tiloihin levittäytyvän kokonaisuuden.

 

Timo Valjakan valinnat:
1. Emma Peura

”Lähdin isäni ja veljeni kanssa käymään paikassa, jota ei enää ole”. Näin alkaa Emma Peuran (s. 1988) neliosainen grafiikan kokonaisuus Matkapäiväkirja (2019). Peuralla oli mukanaan kuparilevyistä sidottu muistikirja, jonka sivuille hän kaiversi kokemuksiaan ja matkalla esiin nousseita muistoja, yhden kerrallaan.

Piirrokset kuparilevyissä ovat nopeita, luonnosmaisia, mutta vedosten reunaan kirjattuihin lauseisiin yhdistettyinä paljon puhuvia. ”Paikka, jota ei enää ole” on Lokka, Sodankylässä sijaitseva valtava tekojärvi, jonka paikalla oli aikaisemmin metsää, peltoja, kyliä ja koteja. Nyt muistotkin ovat veden alla.

Visuaalisesti vahva kokonaisuus on esimerkki siitä, miten taide tekee henkilökohtaisesta menetyksestä yhteisen. Teoksen kaari ulottuu luontosuhteesta talouspolitiikkaan ja tekee menneestä taas ajankohtaisen.

Helsingin Sanomat 7.5.2019, Timo Valjakka