Vanhan teatterin juhlanäytös

4.3.2016 4:00

Lappeenrannan vanha kaupunginteatteri (Valtakatu 56).

Avoinna 13.2.—27.3. to-su kello 11—16 (ei 25.3.).

Voiko tämä olla tottakaan? Näin huudahtaa moni katsoja nähtyään vanhalla teatterilla olevan poikkeuksellisen nykytaiteen näyttelyn. Purettavaksi menevä talo tarjoaa taiteilijoille ainutkertaisen mahdollisuuden hyödyntää ison rakennuksen tilat ja tunnelmat vailla mitään rajoituksia. Sen kun antaa palaa vaan!

Idean isä on lappeenrantalainen taiteilija Jouko Lempinen, ja hänelle on tästä urosmehiläisen tempusta kyllä annettava täydet pisteet. Ilmeisen pienen iskuryhmänsä kanssa he ovat saaneet aikaan kenties kiinnostavimman nykytaiteen näyttelyn.

Lähtökohta on kiehtova — kerrankin saa käytännössä tehdä melkein mitä vaan. Voi purkaa seinää, rikkoa rakenteita, etsiä materiaaliksi kaikkea sitä, mikä taloon on jäänyt.

Siis varsinainen aarreaitta. Toki seinää on kaavittu ja saatu aikaan rosoa varsin komeastikin, mutta pääosin taiteilijat ovat tehneet työnsä tilan ehdoilla sitä kunnioittaen. Talon ominaislaatu on päästetty esille ja tunnelmia sekä salaisuuksia varjeltu. Lopputulos on kaikin tavoin hurmaava. Katsojalle näyttelykokemus on myös matka tuntemattoman taidelaitoksen sopukoihin. Ja yllätys on jo se, miten laaja ja sokkeloinen kokonaisuus on.

Taiteilijat ovat osanneet käyttää pienten tilojen mahdollisuuksia ja luoneet niihin uusia sisältöjä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa ompelimon kauniit esinekoosteet, joissa vanhat langat ja työvälineet ovat saaneet uuden merkityksen. Yllättäen isot tilat ovatkin kolkoimmat ja jotenkin keskeneräisen tuntuiset. Yläaula ja entinen ravintola ovat komeat, ei vähiten Nina Nisosen paperiveistoksen ansiosta.

Päänäyttämö jää liian tyhjäksi, vaikka Jussi Valtakarin puuveistoksissa on ytyä ja voimaa. Katsomo kumisee tyhjyyttään ja on näyttelyn ainut selvä floppi. Suoraan seinille tehdyt maalaukset onnistuvat hyvin, koska iso tila antaa uutta syvyyttä. Leena Pukin pionit hehkuvat jo ala-aulassa. Sisäkäytäviltä löytää muun muassa vahvan version karjalaisesta kaskimaisemasta.

Monipuolista grafiikka on pitkin rakennusta. Kiehtovan puupiirroskappelin rakentavat Tarja Heilimo ja Tarja Kiviniemi. Vedosten lisäksi he jättävät näkyville puupiirroksen laatat ja näin rakentuu aito kolmiulotteinen matka. Kaunista, vaikuttavaa.

Hyviä maalareita on ilahduttavan paljon. Ala-aulassa Saija Koponen antaa väriensä hehkua. Varmaa kädenjälkeä tekee myös Jussi Pirttioja, jolla muodon lisäksi on väripaletti hallussaan.

Näyttelyn kaunein työ lienee Inka Nordlundin Versoja kuvaava installaatio kellarikerroksessa. Ensin hän rakentaa metallista oksakimpun roikkumaan katosta ja valaisee tämän vaihtuvin valoin siten, että oksien kuviot peilautuvat lattiaan. Todella upea idea ja hieno toteutus!

Kaikkinensa näyttely on vauhdikas ja nautittava kokemus, jossa tekijöiden luovuus pääsee valloilleen.

Harvoinpa tapahtuu niin, että heti näyttelystä lähtiessään päättää tulla toisenkin kerran. Ja toisen kerran jälkeen miettii, milloin tulisi kolmannelle kierrokselle.

Seppo Paajanen
Hyvää: Loistava idea hyödyntää pian purettava talo taiteen tyyssijaksi.
Huonoa: -.
Erityistä: Taiteilijat ovat osanneet hyödyntää rakennuksen joka kolkan uuteen tarkoitukseen.

lähde: www.esaimaa.fi